Armaan kesä ja elokuinen Etno-Espa-konsertti!

Armas-yhtyeemme on nauttinut musiikintäyteisestä kesästä!

19905219_1425196400861124_5166824706585886910_n

Kuva: Elina Lappalainen

Keväisen Nuuksion Luontokeskus Haltiassa soitetun konsertin vanavedessä olemme esiintyneet niin HaapavesiFolkissa, Kaustinen Folk Music Festivaalilla sekä Suomi-Inkeri-seuran kesäjuhlilla Oulunkylässä.

Karjasoitto-materiaalista koostettu konserttimme availee aina vaan uusia ovia erilaisille yleisöille, ja nuottikokoelma kutsuu uudelleen luokseen löytöretkelle vielä tutustumatta jääneiden sävelmien pariin… Uusia sovituksia onkin ripoteltuna Armaan paimensävelmäkonserttiohjelmistoon!

…Myös suuri unelmamme saada konsertoida Kaustisen Pelimannitalossa vihdoin toteutui ja olemme yhtä kaunista ja tunnelmallista kokemusta rikkaampia! Mistä löytyykään huumaavampi akustiikka kuin hirsiseinäisestä isosta vanhasta tuvasta kera lempeän yleisön! (Kuvat Pelimannitalon keikalta: Johannes Heikkilä)


Kesä ei ole kuitenkaan vielä ohi…! Ensi viikolla yhtyeemme kiipeää legendaariselle Espan lavalle Etno-Espa 2017 -konserttisarjan yhtenä esiintyjänä! Olemme tilanneet tiistaille hyvää säätä! Saa nähdä?!? (Linkistä pääset tapahtumasivulle!)

Armas @ Etno-Espa 2017
Tiistaina 15. elokuuta 2017 klo 17:15-18:15
Espan lava, Esplanadin puisto, 00130 HKI

*** LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!

Shamu-yhtye esiintyi Presidentinlinnassa!

Shamu-yhtyeemme musisoi jälleen! En voi olla kuin valtavan ylpeä naisyhtyeestämme, joka on jokseenkin lyhyen historiansa aikana jo melko monenlaisissa liemissä keitetty…

Tällä kertaa yhtyeeltämme tilattiin konserttinumeroa harvinaislaatuisen Pohjoismaiden hallitsijoiden valtiovierailun juhlapäivälliselle Presidentinlinnaan. Presidentinlinnan valtionsalissa kristallikruunut helisivät ja dimangit ja tiarat kimmelsivät… Konserttimme sisälsi jouhikonsoittoa, runolaulua, karjankutsuja, loitsuamista, itkutervehdys valtioiden päämiehille (á la Emmi Kuittinen), tantsua ja mahtishamumeno! Itkutervehdyksemme olikin ensimmäinen pitkään aikaan. Muusikkokollegani Emmi Kuittinen on syventynyt itkuvirsiaiheeseen taiteellisessa työskentelyssään ja otti selville perinteen yksityiskohdista: Kaikille edellisille Suomen presidenteille on itketty, mutta perinne katkesi Presidentti Mauno Koivistoon. Tässä aiheeseen liittyvää tietoa Emmi Kuittisen tekstistä lainattuna:

” Itkuja presidenteille ja valtionpäämiehille

Karjalaiset itkijänaiset ovat esittäneet itkuja tilaisuuden tullen niin Suomen presidenteille kuin muidenkin valtioiden johtajille. Suistamolainen Matjoi Plattonen (1843–1928) esitti Sortavalan laulujuhlilla vuonna 1926 presidentti Relanderille itkun, jossa hän kutsui presidenttiä ”kultaiseksi kuninkaaksi”.  Norjan kuningas Haakon VII teki Suomeen valtiovierailun kesäkuussa vuonna 1928. Tällä vierailulla Plattonen esitti kuninkaalle itkuvirren Kaivopuistossa. Kuninkaan toiveesta itku lähetettiin hänelle myös kirjallisena, sekä alkuperäisenä versiona että käännöksenä. Plattonen puhutteli itkuvirressään korkea-arvoista vierasta oman lapsensa kaltaisena ja rukoili hänen toimilleen siunausta syndysiltä eli tuonpuoleisen väeltä.

Suistamolainen Oksenja Mäkiselkä (1878–1946) esitti itkun presidentinrouva Rydille vierailleessaan presidentinlinnassa vuonna 1941. Itkussaan Mäkiselkä kiittää linnan väkeä siitä, että hänet otettiin niin ystävällisesti vastaan ja toivoo siunausta syndysiltä.

Matjoi Plattosen lapsenlapsi Klaudia Plattonen (1907–1989) laati presidentti Paasikivelle onnitteluitkun vuonna 1950, ja se lähetettiin Paasikivelle kirjallisena. Plattonen toivottaa itkussaan kaikkea hyvää presidentille sekä hyvää tahtoa ja hyvää ymmärrystä kaikkien kansojen kanssa. Vuonna 1980 Plattonen teki onnitteluitkun presidentti Kekkoselle, ja se esitettiin Yleisradiossa 19.8.1980. Itkun sisältö on samantyylinen kuin Paasikivelle osoitetun itkun.

Itkuvirret eli kansankielellä itkut ovat ympäri maailmaa tunnettu perinteenlaji ja yksi maailman vanhimmista perinteistä. Itkut ovat liittyneet erorituaaleihin, kuten hautajaisiin, häihin ja sotaanlähtöön, mutta niiden avulla on puettu sanoiksi myös iloisia asioita. Itkut taipuivat esimerkiksi onnitteluihin ja kiitoksiin. Karjalassa itkut säilyivät vielä 1900-luvulle asti, ja evakoiden mukana niitä kuultiin myös Suomessa. Itkuvirret presidenteille ja kuninkaalle olivat suuria kunnianosoituksia. Tänä päivänä itkut elävät niin harrastajien kuin ammattilaisten keskuudessa.”

Rauhaiselontoivotukset on toivoteltu laulun ja musiikin muodossa! Hienoa olla mukana perinteenjatkumossa! Myös kansallispukuja ulkoilutettiin samalla: ylläni oli puolisoni Aura-isoäidin Laatokan-Karjalan kansallispuku ja ystävälläni Anneli-tätini feresi (ei kuvassa!).
…Jotain mieleenpainuvaa taas koettu, mitä voi muistella sitten joskus keinustuolissa… Kiitos

KalevalaHissi2 (kopio)

Kuva: Taavi Tatsi

 

* * *

Seuraava projektimme onkin sitten Kuolinriitti-performanssi. Emmi Kuittinen on syventynyt taiteellisessa työskentelyssään itkuvirsiaiheeseen ja yhdessä yhtyeen kanssa toteuttaa karjalaisiin kuolinriitteihin perustavan taiteellisen esityksen:

Emmi Kuittinen & Ikuisen ikävän orkesteri: Kuolinriitti
Seurasaari Soi! -tapahtuma Helsingin Seurasaaren ulkomuseossa
18.-20.8.2017

– Tervetuloa!

Irlantilaisen musiikin ilta Tampereella!

Lauantaina 13.5. Tampereella soi irlantilainen musiikki keskitetysti. Illan isäntäyhtyeenä toimii tamperelaiskokoonpano Eala, jonka kanssa iltaan on kutsuttu mukaan musisoimaan ja esiintymään irlantilasen musiikin ja kulttuurin tekijöitä ympäri Suomea ja Irlannista asti!

Ilta alkaa ruokailuhetkellä kera jamitaustamusiikin ja jatkuu tanssin, laulun ja soiton merkeissä, esitykset ja vapaa jamittelu vuorottelevat ja antavat mukavaa vaihtelua illan kululle. Itse olen soittelemassa jamivastaavana kera muiden muusikoiden… Musiikki soikoon!!!


Facebook-tapahtumasivulla iltaa mainostetaan seuraavasti:

ILTA IRLANNISSA
la 13.5.2017 klo 19–23:30
TTT-Klubi (Hallituskatu 19, 33200 Tampere)

”Vietä koko iloinen ilta irlantilaisittain: Vihreän saaren meininkiä, musiikkia, tanssia, tarinankerrontaa, syötävää ja juotavaa!

Ovet avataan klo 18, lipunhintaan sisältyvä ruokailu alkaa jamituksen säestyksellä klo 19, ensimmäiset esitykset näyttämöllä klo 20.

Illan seremoniamestari on irlantilainen näyttelijä Frank Boyle. Esiintyjinä mm. Eala-yhtye vieraineen ja tanssijat Noora Pauliina Karjalainen, Nelli Sinisalo ja Sami Rantasalo sekä trubaduuri Jonathan Hutchings

Menu: Salaatteja, Lammasmakkaraa, Olutmarinoituja kanavartaita, Röstiperunaa, Perunarieskoja

            There are no strangers in this pub, just good friends you haven’t met yet”

Lue lisää: http://www.ttt-teatteri.fi/ohjelmisto/ilta-irlannissa

Viulunhuoltoa soitinverstaalla

img_3290Osallistuin tammikuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna Taideyliopiston Sibelius-Akatemian soitinverstaan viulun ja alttoviulun huoltoteemaiselle soitintietouskurssille osana Sibelius-Akatemian opiskelijoista ja Avoimen yliopiston kautta osallistuvista henkilöistä koostuvaa ryhmää.

Siban soitinverstaalla järjestetään pidempiä soitinrakennuskursseja sekä lyhyempiä soitinrakennukseen, -huoltoon ja -tietouteen liittyviä kursseja. Toimin itse soitinverstaan toiminnan koordinoijana ja verstasvalvojana oman puuseppätaustani ja soitinrakennuskiinnostukseni myötä. Vierailen silloin tällöin mukana myös kursseilla seuraten opetusta ja pohtien samalla, miten soitinverstaan toimintaa voisi kehittää tulevaisuudessa opiskelijalähtöiseksi ja heidän ammattiosaamistaan rikastavaksi.

img_3292

Viikonlopun kurssilla vierailevana opettajana toimi tällä kertaa viulunrakentaja Elina Kaljunen korttelin päässä sijaitsevalta Viuluverstaalta. Elina demosi ryhmälle muutamia pieniä huoltotoimia sekä ammattilaisen taitoa vaativia korjaustoimenpiteitä ja niitä seurattiin silmä tarkkana muistiinpanovälineet sauhuten… Osallistujat saivat oivan tietopaketin soittimen rakenteesta, osista, soittimesta kokonaisuutena ja sen lainalaisuuksista, tärkeistä mitoista, ylläpidosta, sointiin vaikuttavista asioista, puhdistamisesta, kielenvaihdon yksityiskohdista sekä eteensattuvista yleisimmistä ongelmista, ja mikä mielenkiintoista, kuulimme paljon myös yksityisyrittäjänä toimivan soitinrakentaja-ammattilaisen työstä ja ajatuksista soittimiin liittyen.

Kurssi oli antoisa ja osallistujat tuntuivat saaneensa kysymyksiinsä vastauksia ja ratkaisuja omien soittimiensa ongelmiin. Elina kertoi myös olevansa tyytyväinen antoisaan kurssiin! On ilo nähdä, kuinka kontakteja luodaan!

 

Tässä kiinnostuneille vähän lisätietoja Siban soitinverstaasta ja sen toiminnasta…

* * *

SOITINVERSTAS & TOIMINTA

Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Nervanderinkadun toimipisteen eli N-talon kellarikerroksessa sijaitsee Sibelius-Akatemian aineryhmien yhteinen erikoisluokkatila, soitinverstas. Soitinverstas ja siellä sijaitseva maalaamotila luovat oivat puitteet erilaisille soittimiin liittyville projekteille, talon soitinkannan huoltamiselle sekä muulle työlle, joka vaatii tarpeellisen työskentelytilan. Tilan varustusta on pyritty täydentämään niin, että monenlaiset soitinrakennukseen, -tietouteen ja -ylläpitoon liittyvät kurssit olisivat mahdollisia järjestää verstaan tiloissa.

Verstaalla järjestetään soitinrakennukseen, -tietouteen ja -huoltoon liittyviä kursseja sekä valvottua aikaa itsenäiselle työskentelylle. Kursseilla opettavat vaihtuvasti eri soitinrakentajat, soitinkorjaajat ja vierailevat luennoitsijat. Opetuksen pääpainotuksena on opiskelijoiden soitintietouden lisääminen. Toisena tärkeänä näkökulmana kurssien järjestämisessä on opiskelijoiden ja soitinrakentajien ja -korjaajien välinen kohtaaminen.

Soitintietoutta voidaan lähestyä eri suunnista:

Soitinrakennuskursseilla opiskelija pääsee kehittämään käsityötaitojaan ja oppii soitinrakennuksesta ja sen lainalaisuuksista soittimen rakentamisen myötä. Soitinrakennuskursseilta opiskelija voi toteuttaa oman isomman soitinrakennus-, soitinkehittely- tai korjausprojektin tai saada välineitä pienempiin soitinrakennustöihin, esimerkiksi erilaisten ryhmien kanssa toteutettavaksi opetustoiminnassa.

Soitinhuoltoon ja -ylläpitoon liittyviä kursseja suunnitellaan opiskelijoiden soitintietouden lisäämiseksi. Soitinverstas voi tarjota opetusta eri soitinryhmiin keskittyen ja luoda opiskelijalle mahdollisuuden tutustua tarkemmin omaan soittimeen tai eri soittimiin. Kurssilla syvennytään soittimen rakenteeseen, historiaan, ylläpitoon ja kuljetukseen sekä harjoitellaan tekemään pieniä huoltotoimenpiteitä ja arvioimaan milloin soitin tulisi viedä soitinkorjaajalle. Monet musiikinopiskelijoista tulevat kohtaamaan työelämässä oman soittimen ylläpidon lisäksi mm. opetustyön haasteet, jolloin oppilassoitinten huolto ja arviointi on osa työtä.

Kursseille voivat osallistua Taideyliopiston opiskelijat ja opettajat. Monet kursseista ovat tarjolla myös Taideyliopiston Avoimen yliopiston sekä täydennyskoulutuksen kautta oppilaitoksen ulkopuolisille henkilöille.

Taideyliopiston opiskelijoille kurssi-ilmoittautuminen löytyy Weboodista koodeilla 7p56 ja 7p28. Taideyliopiston Avoimen yliopiston ja täydennyskoulutuksen kautta tarjottavat kurssit löytyvät osoitteesta: http://www.uniarts.fi/avoinkampus

Soitinverstaan toiminnasta ja tapahtumista voit lukea mm. soitinverstaan Facebook-sivulta osoitteessa: www.facebook.com/sibansoitinverstas sekä Taideyliopiston sisäisen Artsi-intranetin ryhmästä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian soitinverstas.

 

Kelluva kansanmusiikkipaatti – FOLKLANDIA!

Vuosi lähti mukavasti käyntiin musiikillisissa merkeissä, kun Désirée Saarela & Triskel -yhtyeemme astui soittimineen Silja Euroopalle ja koki 2o-tuntisen kelluvan kansanmusiikkipaatin tunnelmaa Folklandia-risteilyllä tammikuussa 2017!  Runsaasta keikkatarjonsta oli vaikea valita, missä ja mitä halusi kuulla milloinkin ja mihin aikaan malttoi mennä nukkumaan… Paljon oli tarjolla hyvää musiikkia monessa paikassa samaan aikaan, tuttua ja uuttakin! Ja läpi yön jatkuvat jamit houkuttivat soittamaan!

Oma keikkamme oli Sea Pubissa la 14.1.2017 alkuiltapäivästä. Tunnelma oli lämmin ja välitön. Ihmisiä tuli ja meni risteilyn viimeisinä tunteina ennen Helsingin satamaan lipumista, osa ihmisistä istui pitkäänkin ja tuli juttelemaan keikan jälkeen.

Ilo oli olla mukana!

Kuvaajat: Anders Portin (mustavalko), Markus Asunta (väri)

Armas-yhtyeen Karjasoitto-konsertti kiersi tänä syksynä musiikkiopistoja

Armas-yhtyeen Karjasoitto-konsertit soivat tänä syksynä musiikkiopistoissa!

Syyskuussa pääsimme espoolaisen musiikkiopisto Juvenalian kanssa yhteistyössä konsertoimaan Leppävaaran Sellosaliin. Paimenmusiikki-työpajoissa valmisteltiin yhteisnumero musiikkiopiston kanteleoppilaiden kanssa.

Marraskuussa konsertti esitettiin Pakilan musiikkiopistossa, Helsingissä, sekä Porvoon seudun musiikkiopiston kanssa yhteistyössä Porvoon pääkirjastossa.

Armas-yhtye ja musiikkiopisto Juvenalian oppilaita
Sellosalissa syyskuussa 2016. (Kuvat: Jorma Airola)

Ti 27.9.2016 klo 18 Sellosali
Konsertti järjestettiin yhteistyössä Musiikkiopisto Juvenalian kanssa. Konsertissa soitti mukana musiikkiopiston oppilaita.

Ma 21.11.2016 klo 19
Pakilan musiikkiopisto, iso sali
(Ohrahuhdantie 2, Hki)
Konsertti järjestettiin yhteistyössä Pakilan musiikkiopiston kanssa. Konsertissa soitti mukana musiikkiopiston oppilaita.

Ke 23.11.2016 klo 17:30
Porvoon kirjasto (Papinkatu 20, Porvoo)
Konsertti järjestettiin yhteistyössä Porvoon seudun musiikkiopiston sekä Porvoon pääkirjaston kanssa.

* * *

Karjasoitto-konsertista:

Miltä kuulostaa paimenmusiikki tänään? Karjasoitto-konsertissa kuullaan Armas-yhtyeen tulkintoja paimenten sävelistä. Yhtye herättää henkiin kansanmusiikintutkija Armas Otto Väisäsen keräämän Karjasoitto-sävelmäkokoelman ja tuo sadan vuoden takaiset sävelmät tähän päivään: ruskavot, haliasoitot, tsizikit ja saksinat soivat uusina sovituksina improvisoivien muusikoiden käsissä.

Entisaikojen paimenilla oli hallussaan monipuolinen soitto-ohjelmisto: tanssisävelmiä, muistoja rintamalta, sielukkaita improvisaatioita, hassuja lauluja sekä toki myös niitä karjasoittoja, jotka liittyivät eläinten kanssa kommunikointiin. Myös Karjasoitto-konserttikokonaisuus sisältää monenlaisia tunnelmia. Kehtolaulun kautta siirrytään kylätansseihin, metsäisiä kaikuja seuraa pop-riffi ja inkeriläispaimenen improvisatorinen teema saa höysteekseen jazz-sointuja. Viulu soi kun Shostakovichin konsertossa ja sitten pyörähtääkin käyntiin posetiivi.

Konsertissa kuullaan vanhakantaisia paimenpuhaltimia kuten puusarvea, paimensoittua, lirua sekä eri kokoisia puisia huiluja. Niiden pehmeät mutta ilmaisuvoimaiset soundit ansaitsevat tulla kuulluiksi. Tässä konsertissa ne luovat siltaa muusikoiden, kuulijoiden ja sadan vuoden takaisten paimenien välille. Myös muut yhtyeen soittimet kuuluvat 1900-luvun alun kansanmusiikkiin: haitari, harmooni, viulu, jouhikko ja kitara.

Armas-yhtye:
Olli Kari – haitari, kellot, puhaltimet ja laulu
Samuli Karjalainen – kielisoittimet, puhaltimet ja laulu
Mimmi Laaksonen – puhaltimet, harmooni ja laulu
Kirsi Ojala – puhaltimet, laulu ja udu
Kirsi Vinkki – viulu, alttoviulu, jouhikko, puhaltimet ja laulu

Taiteen edistämiskeskus on tukenut tätä konserttia, lämpimät kiitokset!

Armas-yhtyeemme musiikkia Yle Radio 1:n Etnoillassa

Viime tiistain Yle Radio 1:n Etnoillan Sydänjuurilla-ohjelman viimeisenä sävelmänä kuultiin Armas-yhtyeemme Hallee soitto! Ohjelman toimittaja Amanda Kauranne mainitsi seuraavan viikon ohjelman teemaksi perinnepuhaltimet ja silloin kuultaisiin kaikkea ihanaa puhallinmusiikkia sekä mm. lisää yhtyeestämme.

”…Nimittäin ensi viikolla Sydänjuurilla perehdytään puhaltimien kiehtovaan maailmaan, mitä kaikkea pilleistä, torvista, klaneeteista ja huiluista tällä hetkellä kuuluukaan…”
(Amanda Kauranne, toimittaja)

Klikkaa ja kuuntele: (Ohjelma kuunneltavissa vielä 24 päivän ajan)
ti 11.9.2016 Yle Radio 1 – Etnoilta: Sydänjuurilla

… ja kuulolle tiistaina 18.9. klo 19:03, kun radio soittaa:

ETNOILTA
Sydänjuurilla: Pillein, torvin ja huiluin – puhallinmusiikkia Kaustisen festivaalilta ja vähän muualtakin

– Korvat kiinni radioon tai myöhemmin visiitti Yle Areenan radio-ohjelma-arkistoon! Kiitos Amanda, Armas-yhtye kiittää! ❤

_mg_6614

Armas-yhtye Nuuksiossa